Minulla ei ole ystäviä. Jotenkin tunnen itseni välillä huonoksi koska kaikki ystävät ovat hävinneet. Ei minulla ole juuri koskaan ollut paljon ystäviä mutta kuitenkin on niitä ollut muutama. Nyt ei ole ketään. Poikaystävä on, ja siihen se sitten jää. On minulla ihmisiä ympärillä mutta sellaisia ystäviä joiden kanssa nähdä ja tehdä jotain niin ei ole. 

Ei ole pitkä aika sitten kun vielä niitä oli mutta jotenkin tuntuu että olen nämä viimeiset vuodet sekoittunut vääriin ihmisiin ja nyt ainakin tällä hetkellä on luottamus ihmisiin ihan täys nolla. Viimeinen ihminen joka petti mua niin lupasi ettei sitä tee mutta kuitenkin sitä teki. 

Tunnen että parisuhteessa menee ihan hyvin mutta huomaan että luottamus siinäkin on alhaalla. Meillä oli myrskyä alussa ja vaikka mitä on tapahtunut jotka tietysti myös vaikuttaa minun luottamukseen mutta myös nämä pettävät ystävät niin ovat vetäneet alas ensin mun itseluottamus ja luottamus myös muihin. 

Tuntuu että hetkellä mun elämässä ei ole muuta kuin työt ja kotona telkkari ja mies. Mies on välillä viikonloppuna töissä, eli silloin olen ihan yksin. Minun perhe on lähellä mutta en jaksa niitä aina tavata ja se ei ole sama tavata perhettä kun jos tapaisi ystäviä. 

Haluan avata hieman nämä viimeiset ystävyys suhteet ja miten ne meni pieleen. Välillä olen sitä mieltä että minussa ei ole mitään vikaa että vika on ollut näissä muissa, tietysti riitaan ja välirikkoon tarvitsee kahta ihmistä mutta välillä luulen että olen vaan löytänyt väärät ystävät, tai siis feikit ystävät. Sitten tulee niitä päiviä jolloin käyn kaikki läpi ja olen vaan sitä mieltä että minä olen niin paska ihminen että sen takia kaikki juoksee multa pois ja mietin että miksi sitten mieheni ei ole vielä juossut. 

Olen yksin. Minulle on mies ja elämiä. Minulla on vanhemmat, kaksi isoveljeä ja niitten lapset. Mummo. Muutama naapuri joiden kanssa juttelen. Työ, jossa tietysti on ihmisiä mutta kaipaan sitä että jos esim mies menee viikonloppuna töihin että voisin jonkun kanssa vaan istua, jutella ja juoda kupin kahvia. Vanhemmat ja sukulaiset eivät ole sama asia. Kaipaan ystäviä mutta sitten samalla niin kaikki mitä olen viimeiset reilu kaksi vuotta, vähän ylikin, käynyt "ystävien" takia läpi niin pystynkö ikinä enää luottamaan ihmisiin niin että saisin ystäviä. 

En tiedä. 

Avaan seuraavissa teksteissä näistä "ystävistä"